Viiriäiskoira

Viiriäiskoira eli “saksanspanieli” on Saksassa kehitetty koirarotu, jota käytetään metsästyksessä ylösajavana koirana. Rotu on Suomessa melko harvinainen, mutta muissa pohjoismaissa sitä tavataan jonkin verran. Viiriäiskoirat jalostettiin Saksassa noin 1890, kun koiranjalostaja Fredrik Roberth löysi Baijerin seudulta vesikoirien ja spanielien risteytyneitä koiria. Näitä kutsuttiin stoeberer-rotuisiksi ja ne tunnettiin erityisen hyvinä metsästyskoirina ja uskottiin, että niiden vainu on yhtä hyvä kuin vihikoirilla. Rotu tunnustettiin 1903 ja sen jälkeen perustettiin Saksassa Viiriäiskoirayhdistys. 

Viiriäiskoira on vahvaluustoinen, lihaksikas ja keskikokoinen. Sillä on paksu aaltoileva karva ja se on rakenteeltaan vankka, joten se jaksaa noutaa painavaa riistaa kuten jäniksiä ja kettuja. Sen korvat ovat pitkät ja niiden tulisi yltää puoleen väliin kuonoa tai jopa kuonon kärkeen saakka. Säkäkorkeus on suunnilleen 45-55 cm. Kaiken kaikkiaan rotuna se on vähän suurempi kuin cockerspanieli. Sen karva on vartalossa pitkähköä ja sen tulee olla vahva, paksu ja aaltoileva tai kihara, lisäksi viiriäiskoiralla on riittävästi aluskarvaa. 

Viiriäiskoira on erityisen hyvä metsästäjän kaverina ja niitä käytetään myös suurriistan metsästykseen. Rotuna se on vilkas, älykäs, ystävällinen ja tarmokas, ja se nauttii vesityöskentelystä. Viiriäiskoiralla on loputon innostus ja erittäin hyvä vainu. 

Viiriäiskoira on monipuolinen käyttökoira. Kouluttamalla sen saa helposti siihen käyttösuuntaan kun itse haluaa. Suurriistan metsästykseen viiriäiskoiraa käytetään melko yleisestikin.

Aktiivisesti metsästävälle se voi olla loistava valinta, koska tällöin pärjää yhdellä koirarodulla eikä tarvita useita erikoistuneita koiria. 

Viiriäiskoira sopii erittäin hyvin kotikoiraksi silloin kun sitä käytetään aktiivisesti myös metsästykseen.  Jos sille ei tarjota aktiivista toimintaa, ei se välttämättä ole kotona erityisen rauhallinen.

Se on sosiaalinen, avoin ja ystävällinen kaikille. Sen luonteen tulee olle terävä, ystävällinen, tasapainoinen ja sopeutuvainen. Se viihtyy parhaiten asuessaan oman perheensä kanssa, mutta kuten muutkin koirarodut, se vaatii selvät johdonmukaiset säännöt ja johtajan ollakseen täysin onnellinen. Rodusta on sanottu, että se metsästää saksalaisen metsästysterrierin sisukkuudella, mutta on kotona kuin kultainen noutaja.

Rotua ei suositella seurakoiraksi, koska sen metsästysvietti on vahva. Se kuitenkin pärjää metsästävässä perheessä myös seurakoirana, kun pääsee aika ajoin toteuttamaan itseään.

Julkaistu Lurpassa

Teksti: Vivi Aaltonen ja Hanna Suikkanen

Kuvat: Hanna Suikkanen