Rodun tausta
1800-luvulla spanielit oli jaettu maa- ja vesispanieleihin. Maaspanielit olivat yhteisesti tunnettuja fieldspanieleina. Ne oli jaettu satunnaisesti clumber-, sussex- ja field - muunnoksiin. Täten toista vuosisataa sitten fieldspanieleihin luettiin mukaan useimpien cocker- ja springerspanielien esi-isät, jotka myöhemmin tunnistettiin erillisiksi roduiksi. 1800-luvulla oli yleinen käytäntö risteyttää spanielimuunnoksia keskenään, kuten sussexia ja fieldiä, ja rekisteröidä jälkeläiset jompaankumpaan rotuun riippuen siitä, kumpaa muunnosta ne enemmän muistuttivat. Tämä käytäntö jatkui vielä 1900-luvulle.
Koiranäyttelyissä oli luokkia joillekin muunnoksille, mutta fieldspanieleille oli yleistä tulla
jaetuksi 25 naulan (n. 11 kg) painorajan mukaan. Ne, jotka alittivat tämän rajan, Kennel Club lopulta tunnisti cockerspanieleiksi. Isommat maksavalkoiset ja mustavalkoiset koirat, jotka oli tunnettu norfolkinspanieleina, tulivat tunnetuksi englanninspringerspanieleina. Pienemmät punavalkoiset koirat tulivat tunnetuiksi walesinspringerspanieleina. Jäljellejääneet, yleensä yksiväriset, koirat säilyttivät nimensä fieldspanielina
Ensimmäisen maailmansodan aikoihin rotu kärsi melkoisesta rappeutumisesta. Rekisteröinnit vähenivät huomattavasti. Samoin tapahtui myös toisen maailmansodan aikana. Vuosina 1942- 1943 rekisteröitiin ainoastaan kaksi koiraa, ja koko vuosikymmenellä rekisteröinnit eivät olleet kuin keskimäärin kymmenen vuosittain.
Fieldspanielien historia on kertomus kourallisesta kasvattajia, jotka kamppailivat suurissa vaikeuksissa pitääkseen rodun hengissä. Rotu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana siihen, mitä se on tänään, mutta silti tarvitaan kaikkien fieldspanielien omistajien ja kasvattajien huolenpitoa ja päättäväisyyttä säilyttää se, mitä on saavutettu ja yhä kehittää ja parantaa tilannetta.
Suomeen tuli ensimmäinen fieldspanieli vuonna 1972. Tämän jälkeen tuontikoiria on tullut mm. USA:sta, Englannista, Ranskasta, Itävallasta, Ruotsista, Hollannista, Sloveniasta sekä muutama Sveitsistä. Nk. muotirotua ei fieldspanielista ole koskaan tullut, vaikka se ihastuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöllään.
Rodun kasvattajia on vähän ja siksi fieldspanielin pentua voi joutua odottamaan hyvinkin kauan. Pentueita syntyy vuosittain vain 6-10, joten pentumäärä jää pieneksi.
Kaunis ulkonäkö, miellyttävä luonne
Fieldspanieli on keskikokoinen, tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs perusspanieli. Turkki on helppohoitoinen eikä vaadi omistajaltaan suuria trimmaustaitoja. Sanotaan, että fieldspanielista tulee aikuinen vasta n.neljä vuotiaana.
VÄRI: Musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen mustavalkoisuus, maksanruskeavalkoisuus, oranssi, punainen tai kullanväri eivät ole hyväksyttäviä värejä.
Fieldspanielit ovat luonteeltaan aika rauhallisia mutta iloisia ja haluavat olla kaikessa mukana. Fieldspanieli rakastaa pitkiä metsälenkkejä ja nauttii vapaana olosta. Se rakastaa uimista. (uintikuva: Frida rakastaa uimista, kuva Merja Saastamoinen)Fieldspanielille käyvät kaikki ulkoilukelit. Luonteeltaan fieldspanieli on kuuliainen ja sitä on helppo opettaa ja se oppiikin helposti. Rotu on siitä miellyttävä, että se ei juurikaan hauku.
Rotu on melko terve ja se kuuluu nk. PEVISA-ohjelmaan mikä tarkoittaa sitä, että jalostuskoirilla on oltava hyväksyttävä lonkkakuvaustulos sekä voimassa oleva silmätutkimuslausunto. Rodun ”jalostuksen tavoiteohjelmaan” voi tutustua Kennelliiton sivuilla, sillä se antaa paljon tietoa rodusta.
Monitoimikoira
Fieldspanielista voi sanoa, että se on monitoimikoira. Harrastusmahdollisuudet ovat melkein rajattomat.
Vuonna 2005 rodulle on perustettu oma rotuyhdistys, Fieldspanielit ry. Eri puolilla maata on omia aluetoimijoita, jotka organisoivat harrastustoimintaa ja näin luodaan mahdollisuus erilaisiin tapahtumiin tasapuolisesti.
Rekisteröinnit:
2013 41
2014 47
2015 68
2016 51
2017 79
Lähteet: Kennelliiton jalostustietojärjestelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti