Espanjanvesikoira

Espanjanvesikoirista puhuttaessa käytetään rodun virallisen nimen lisäksi usein myös nimeä perro, joka juontuu rodun espanjankielisestä nimestä Perro de Agua Español. Rodun historia sijoittuu Pyreneitten niemimaalle, mutta sen alkuperästä ei ole saatu täyttä varmuutta.  Se tiedetään, että rotu säilyi ja saavutti asemansa Espanjassa monipuolisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi, jotka mahdollistivat koirien käyttämisen ihmisten apuna monissa erilaisissa sen ajan arkisissa työtehtävissä. Espanjan maaseudun vuoristoalueilla espanjanvesikoiria käytettiin pääasiassa paimenkoirina, pihavahteina, noutavina metsästyskoirina sekä tavaroiden ja viestien viejinä. Espanjan rannikkoseutujen kalastajien kerrotaan käyttäneen espanjanvesikoiria apunaan muun muassa kiinnitysköysien viemiseen laivasta laiturin luo vastaanottavalle ihmiselle, pudonneiden esineiden sukeltamiseen merestä sekä laivan ja kalasaaliin vartioimiseen satamassa. Nykypäivänä rotu on Espanjassa suosittu seura- ja näyttelykoirana ja enää vain hyvin pieni osa koirista toimii maaseudun vuoristoalueilla perinteisissä työtehtävissä. Rodun kotimaassa espanjanvesikoiria on koulutettu menestyksellisesti myös huume- ja pommikoiriksi sekä pelastus- ja terapiakoiriksi. 

Suomeen espanjanvesikoiria on tuotu vuodesta 1992 lähtien, mutta ensimmäiset niistä rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa (SKL) vasta vuonna 1994. Ensimmäisinä vuosina espanjanvesikoirien vuotuiset rekisteröintimäärät olivat hyvin pieniä, mutta rodun tunnettuvuuden lisääntyessä vuotuiset rekisteröintimäärät lähtivät nousuun. Vuodesta 2010 lähtien espanjanvesikoiria on rekisteröity vuosittain noin 400 kappaletta. Suurin osa Suomessa vuosittain rekisteröidyistä espanjanvesikoirista päätynee seurakoiriksi, joiden kanssa mahdollisesti myös harrastetaan erilaisia koiraharrastuslajeja, mutta ei osallistuta koe- ja kilpailutoimintaan. Pieni osa koirista päätyy myös eri koiraharrastuslajeissa aktiivisemmin koe- ja kilpailutoimintaan osallistuville henkilöille. Näyttelytulos-, koe- ja kilpailukäyntien lukumäärien valossa tarkasteluna suosituimmat lajit ovat viime vuosina olleet näyttelyt, agility ja rally-toko. Jonkin verran espanjanvesikoiria on osallistunut myös tottelevaisuuskokeisiin, palveluskoirakokeisiin, metsästyskoirien jäljestämis-, vesipelastus- ja pelastuskoirakokeisiin. Uudemmista lajeista Nose Work tulee todennäköisesti tulevaisuudessa kasvattamaan suosiota espanjanvesikoirien kanssa harrastettavana lajina. 

Espanjanvesikoirien erityispiirteenä on turkki, joka on lyhyenä villavaa ja kiharaa. Turkinlaadussa on yksilöllisiä eroja ja joillakin turkki voi pidemmäksi kasvaessaan muodostaa narumaisia nyörejä ja pysyä lähes takuttomana. Monille koiraroduille tyypillistä karvanlähtöä espanjanvesikoiralla ei ole, vaan turkki leikataan kauttaaltaan tasaisen lyhyeksi. Se tehdään turkin laadusta ja kunnosta riippuen yhdestä kolmeen kertaa vuodessa joko trimmauskoneella tai saksilla. Espanjanvesikoiran turkkia ei myöskään kammata, eikä harjata, jotta se ei huopaannu. Turkkiin tarttuneet roskat poistetaan ja siihen muodostuneet takut selvitetään sormin. Periaatteessa espanjanvesikoiran turkin hoidossa pääsee vähällä, mutta se riippuu paljon koirayksilön turkin laadusta ja pituudesta, sekä siitä millaisissa maastoissa ja olosuhteissa koiran kanssa liikutaan ja/tai harrastetaan.

Espanjanvesikoiran luonne määritellään erittäin oppivaiseksi, uskolliseksi, iloiseksi, uutteraksi ja rohkeaksi. Koiran muistia, aisteja, sopeutumiskykyä sekä lämmön- ja kylmänsietokykyä kuvataan erinomaisiksi.  Espanjanvesikoira voi olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan ja/tai osoittaa erittäin suurta kiinnostusta riistaa kohtaa tai kaikenlaisten liikkuvien kohteiden paimentamiseen. Haukkumistaipumus, vilkkaus ja toimeliaisuus sekä kiinnostus riistaa kohtaa saattavat vaihdella suurestikin eri yksilöiden välillä. Useimmat espanjanvesikoirat ovat kohtuullisen vilkkaita, nopeita oppimaan ja ketjuttamaan asioita. Eniten olen esimerkiksi omien koirieni kanssa kiinnittänyt huomiota siihen, miten hämmästyttävän herkästi ja tarkasti ne lukevat ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä. Oman kokemukseni mukaan moni espanjanvesikoira omaa luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja energisyyttä, joiden takia ne soveltuvat parhaiten omistajille, joilla on aikaa ja halua panostaa koiran kasvatukseen ja peruskoulutukseen, sekä johonkin koiralle ja itselle parhaiten soveltuvaan toimintaan. Tarkoittaen, että koiran arkeen kuuluu jotain muutakin kuin fyysistä kuntoa ylläpitävää lenkkeilyä. 

Espanjanvesikoirien rotujärjestönä toimii Vesikoirat ry. Järjestön verkkosivuilta löytyy monenlaista tietoa rodusta. Rodusta kiinnostuneen kannattaa tehdä rauhassa ja huolellisesti taustatyötä ja tutustua useampaan rodun yksilöön ennen kuin päättää, onko rotu itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopiva. Turkista johtuvasta nallekarhumaisesta ulkomuodosta huolimatta kotiin todennäköisesti saapuu energinen ja nopeaoppinen pentu, joka turhautuessaan ja pitkästyessään keksii tekemistä ihan itse. Ihmiselle, jolla on aikaa, halua ja viitseliäisyyttä harrastaa ja viettää aikaa koiransa kanssa, espanjanvesikoira on rotu, joka parhaimmillaan antaa todella paljon enemmän kuin ottaa. Omalla kohdallani on ollut onni saada monipuoliseen harrastuskäyttöön erittäin hyvin soveltuvat ominaisuudet ja luonteen omaava espanjanvesikoiran pentu juuri silloin, kun se parhaiten sopi omaan elämäntilanteeseen. Edelleen energinen, ikäisekseen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva sekä yhdessä tekemisestä nauttiva seniorikoira on koiralaumamme järjestyksenvalvojan roolin lisäksi arjen apuri tuodessaan tai etsiessään tavaroita, sekä luotettu työkaveri SRVA-tehtävissä (suurrista virkaapu*) ja metsästykseen liittyvissä käytännön jäljestämistehtävissä. Koiralaumamme toinen rodun edustaja on leikkisä, erittäin hyvän hajuaistin ja ketteryyden omaava, suurta kiinnostusta pienriistaa ja -petoja kohtaan tunteva sekä juoksemista ja uimista rakastava älykkö, jota ei ole helppo motivoida tekemään samaa asiaa monta kertaa. Sillä on myös kyky lukea erityisen tarkasti ihmisten tunnetiloja, ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä. Yhteinen matkamme tulee olemaan erilainen kuin seniorikoiran kanssa, mutta se sopii paremmin nykyiseen elämäntilanteeseen ja on erilaisuudesta huolimatta, osoittautunut itselleni erittäin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi matkaksi.

*Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa.

Teksti ja kuvat: Marika Raittinen