.jpeg)
Kävin smartDOG-testissä ensimmäisen kerran sekarotuisen Sonet-koirani kanssa helmikuussa 2017. Olin varannut laajimman testipaketin smartDOG Kognitio ja testin suoritti sen kehittänyt tutkija Katriina Tiira (FT, biologi ja eläinten käyttäytymistieteen dosentti). SmartDOG-testin tarkoituksena on testata koiran kognitiivisia kykyjä kuten impulsiivisuutta, itsehillintää, muistia, ihmisen eleiden ymmärtämistä sekä ongelmanratkaisukykyä (smartdog.fi/taustaa). Lisäksi testissä on osio, joka havainnollistaa koiran pääasiallista tapaa ratkaista ongelmia. Olin aikaisemmin vuonna 2014 käynyt toisen koirani Karan kanssa Kennelliiton virallisessa luonnetestissä ja kokenut sen mielenkiintoiseksi tavaksi oppia lisää omasta koirastani. Sonetia ei kuitenkaan voinut viedä luonnetestiin enkä oikeastaan kaivannut sen kanssa luonnetestin mittaamien asioiden arviointia. Niinpä täytin namipussin ja suuntasin Sonetin kanssa testattavaksi smartDOG-menetelmin.
Kognitio-testi sisältää osapaketit Eleet, Muisti ja Ongelma, jotka ovat siis ostettavissa myös yksittäisinä testeinä. Etukäteen jännitin, jaksaako häiriöherkkä ja reaktiivinen koirani noin 1,5 tunnin testikokonaisuuden, mutta huoli oli turha! Koska koiran ei tarvitse osata mitään sanan koulutuksellisessa mielessä, sen ei tarvitse myöskään olla jatkuvasti kuulolla ohjaajan suhteen. Ohjaajan tehtävänä onkin lähinnä pidellä koiraa tehtävien ja tehtävänantojen välillä, kun testaaja vastaa testien suorittamisesta.
Sonet saapui perheeseemme kesällä 2015 Tesyltä. Se oli huostaanotettu viranomaisten toimesta asuntoon hylättynä ja todennäköisesti tuo pentuajan kokemus jätti jäljet koiran henkiseen kehitykseen. Räjähdysherkkä ja aktiivinen koira oli arjessa hankala tulkittava eikä oikeita koulutustapoja meinannut löytyä kokeiluista huolimatta. Olin ajatellut Sonetin olevan impulsiivinen ja ”ajattelematon”, mutta smartDOG-testi kertoikin muuta. Testiraportissa todetaan, että
”Sonetilla on kuitenkin hyvä itsehillintä, ja haastavuutta arkeen tuo Sonetin energisyys, sinnikkyys ja itsenäisyys – ei niinkään huono itsehillintä.”
Siis mitä, hyvä itsehillintä? Koiralla, joka tuntuu syöksyvän tilanteisiin hillitsemättä itseään lainkaan? Se, että koirallani onkin hyvä itsehillintä tarkoittaisi sitä, että vahvoja rutiineja kouluttamalla olisi kenties mahdollista saada aikaan käytösketjuja katkaisevia toimintoja. Eli sen sijaan, että koira esimerkiksi aloittaisi vaistomaisesti suu vaahdossa räyhäämisen toisen koiran nähdessään, sen voisikin kouluttaa rähinän sijaan tarjoamaan kuonokosketusta käteen.
”Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan.” (smartDOG-testiraportti)
Selvä. No mitä testi kertoo siitä, että Sonetin kanssa on ollut haastavaa saada se kuuntelemaan ohjeita? Itsenäisyyttä voidaan arvioida testissä tehtävillä, joissa näkyy koiran tapa ratkoa ongelmia. Pyrkiikö se selvittämään ne itsenäisesti vai hakeeko se apua ohjaajaltaan? Yllä tulikin jo mainittua, että haastavuutta arkeen tuo Sonetin itsenäisyys. Miten itsenäinen se siis on?
”Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.” ja ”Sonet pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän pelkästään itsenäisesti. Koiralla on käytössä tässä vain yksi strategia ratkaista ongelma. Sonet on hyvin sinnikäs …” (smartDOG-testiraportti)
Tämä selvä. Minulla on siis koira, joka on energinen, sinnikäs ja hyvin itsenäinen. Mitä tämä hyödyttää arjessa?
Aikaisemmin pyrin hillitsemään ja harhauttamaan Sonetia arjen haastetilanteissa. Voitte varmaan arvata, että ne eivät olleet tuottoisia toimintatapoja. Pahensin koiran turhautumista, mikä taas aikaansai suurempia reaktioita. Lisäksi testissä todettiin koirallani olevan keskimääräistä parempi muisti, joten hetkelliset harhautusyritykset olivat turhia senkin osalta – Sonet kyllä muisti, että taustalla oli sen näkökulmasta yhä tilanne päällä.
”Koulutuksessa Sonet on saatava tajuamaan, että ihmisen kautta se saa haluamansa, koska sen ensisijainen pyrkimys on selvittää itse asiat. Sonet on sinnikäs kaikessa mitä se tekee, joten tämä voi kestää. Toisaalta sinnikkyys on hyvä asia, Sonet jaksaa yrittää palkkiota, ja tehdä sen eteen työtä.”
Sen sijaan, että toimisin estäjänä, onkin muututtava mahdollistajaksi. Eli hahmoksi, jonka kautta Sonetin on mahdollista saavuttaa haluamiansa asioita. Siinä voidaan hyödyntää koiran sinnikkyyttä: mikäli sen mielestä palkkio on tavoiteltavan arvoinen, se todennäköisesti oppii nopeasti tavoittelemaan niitä ohjaajalta pyytäen – ja hyvän muistinsa ansiosta muistaa, että kyseinen toimintatapa on kannattava. Eli sen sijaan, että hihnan toinen pää estäisi vaikkapa lenkillä kiinnostavan hajun tutkimisen, se mahdollistaakin sen esimerkiksi katsekontaktin kautta. Samalla kyseinen palkkio eli kiinnostava haju toimii vahvisteena sille, että koira entistä herkemmin tarjoaa katsekontaktia, seuraahan siitä jotain superia!
Kävin keväällä 2020 smartDOG Ongelma-testissä myös cockerini Karan kanssa. Kara oli tällöin jo 8-vuotias ja testaajana oli Koirakoulu Vainuvoimallakin kouluttava, smartDOG-lisenssitestaaja Elisa Reunanen. Karan kanssa treenasimme pelastuskoiralajeja ja toisinaan tuntui, etten ymmärrä sen käytöstä. Ongelmatestin itsehillintäosio antoi ainakin osittaisen vastauksen asiaan. Tehtävässä Kara näki palkkiona käytetyn ruuan ja näköärsyke oli sille huomattavan vahva. Impulsiivisuus puski läpi ja itse tehtävään keskittyminen kärsi, kun huomio oli odottavassa palkkiossa. Tehtävän aiheuttama reaktio kantoi myös lopputestin yli näkyen pienenä kärsimättömyytenä, vaikka Kara kuitenkin kykeni suorittamaan tehtävät. Olisi siis tärkeää treenien yhteydessä varmistaa, että Karalla on riittävä luottamus siihen, että sen on mahdollista saada palkkio ja toisaalta, jottei sillä ole siihen suoraa näköyhteyttä, mikä vie huomion palkittavalta tehtävältä. Olin kyllä tiennyt, että ruoka on Karalle iso tekijä ja että se reagoi siihen voimakkaasti. Koiraa testissä seuratessani ymmärsin kuitenkin, kuinka suuri merkitys ruokapalkalla oli ja miten tärkeää on käyttää sitä oikein, jotta sen avulla saadaan vahvistettua haluttua käytöstä eikä vain impulsiivista palkkion tavoittelua ruuan itsensä vuoksi.
Aikomuksena oli käydä Karan kanssa myöhemmin myös muita testiosia, mutta valitettavasti jouduimme päästämään Karan ehtymättömien namikuppien äärelle vain kaksi kuukautta myöhemmin. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä testin avulla, miten suuri merkitys Karalle oli ihmisen eleillä ja millainen sen muisti on järjestetyssä koetilanteessa.
Karan kanssa testi auttoi hahmottamaan pienempiä osatekijöitä koiran kanssa työskentelyn sujuvoittamiseksi. Testissä käynnin jälkeen muokkasin treeneissä käytettäviä palkkioita laadun ja antotavan osalta ja lyhyessä ajassa ehdittiinkin saada muutosta aikaan Karan tunnetilassa. Sonetin osalta taas testin myötä ymmärsin koiraani entistä paremmin yksilönä, kun osasin päästää irti vääristä tulkinnoista ja niiden mukaisesta haitallisesta toiminnasta. Raporttiin on ollut hyvä toisinaan palata ja peilata kolmen vuoden takaista tulosta nykytilanteeseen. Olemme saaneet käännettyä aikaisempia heikkouksia koulutuksemme vahvuuksiksi ja vaikka testistä on jo kolme vuotta, koen että tunnen koirani testin myötä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti