Sussexinspanieli on vanha englantilainen spanielirotu, joka on tunnettu itsenäisenä rotuna vuodesta 1795 lähtien. Tällöin herra Fuller Sussexin kreivikunnasta aloitti Rosehill Parkissa lähellä Hastingsia rodun määrätietoisen kasvatustyön. Hän jatkoi rodun kasvatusta yli 50 vuotta aina kuolemaansa asti vuoteen 1847.
Sussexien lukumäärä oli toisen maailmansodan jälkeen pienimmillään. Elossa oli vain kahdeksan koiraa, jotka kaikki olivat samassa rouva Freefin kennelissä. Hän kasvatti rotua lähes 50 vuotta kuolemaansa asti (1984) ja sai rodun säilymään, mutta alusta asti tämä kultaisen maksan (Golden liver) värinen spanieli oli useaan otteeseen kuolemassa sukupuuttoon. Se ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosiossa hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta
Mrs Freer on kuvaillut rotua seuraavasti: ”Sussexi muistuttaa leijonaa väriltään. Sussexilla on myös leijonamaisen vankka luusto ja isot käpälät ja sen järkähtämättömässä luonteessa on myös jotain leijonamaista”
Sussexinspanielin luonteen tulisi olla lempeä ja miellyttävä, se ei saa olla yhtään aggressiivinen. Rotu haukkuu helposti. Se on esimerkiksi ainoa jäljestäessään haukkuva spanieli. Sussexinspanielille tyypillisiä piirteitä ovat perheelle omistautuminen ja itsenäisyys. Metsästykoirana se on ylösajava ja noutava lintukoira, joka on tarkoitettu pääasiassa maatyöskentelyyn, kuten rodun kotimaassa Englannissa. Hyvän nenänsä ansiosta se tekee tarkkaa työtä, matalana ja vahvana koirana sen on helppo kulkea vaikeakulkuisessakin maastossa ryömien aluskasvillisuuden ali.
Sussexinspanieli on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja vanttera koira, jolla on lyhyehköt, voimakkaat jalat. Pää on leveä ja koiran ilme on kysyvä, kuin se kurtistaisi kulmiaan. Sen lyhyt, runsas turkki on kauniin värinen, syvän kullanhohtoisen maksanruskea, jossa on kullanvärinen varjostus karvojen päissä.
Karva: Runsasta ja sileää, ei taipumusta kiharuuteen. Runsaan aluskarvan vuoksi säänkestävää. Korvissa karva on pehmeää ja laineikasta, mutta ei liian runsasta. Etu- ja takaraajat ovat kohtalaisen hapsuiset.
Väri: Syvä kultainen maksanruskea, jossa karvat sävyttyvät kärjestään kultaisiksi; kullan väri on vallitseva. Tumma maksanruskea tai purppuranruskea väri on virhe
Ihannesäkäkorkeus: 38–41 cm. Paino: Noin 23 kg
Yleisvaikutelma : Voimakasrakenteinen, toiminnanhaluinen ja tarmokas koira, jolle on ominaista muista spanieleista poikkeava, selvästi rullaava liike.
Sussexi on laiskan ihmisen koira, koska sitä ei varsinaisesti trimmata. Pelkkä siistiminen riittää. Kuollut karva nypitään pois ja tassujen karvoitus leikataan pyöreäksi. Polkuanturoiden välit on hyvä pitää puhtaina jo käytännön syistä. Hännän hapsutus leikataan lyhyeksi. Lopputuloksen tulee olla niin luonnollinen kuin mahdollista.
Suomeen rotu tuli 1976. Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) toi nartun Penygader Salomen ja myöhemmin samana vuonna uroksen Penygader Adamin ja pentuesisaren Penygader Even, jonka omistajaksi tuli Marjatta Vartiainen (Evenly´s) Koirien kasvattajana oli ollut Mrs E Moore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti