Piian pystin on aikoinaan tuonut ja lahjoittanut
Lounais-Suomen spanielikerholle
Virpa ja Petri Lakso. Kilpailu on saanut
nimensä heidän Piia walesinspringerspanielin mukaan.
Koirakkoja tuli paikalle 13 kappaletta, mikä oli mielestäni hyvä määrä,
kun keli oli mitä oli. Kaikki kokeilivat kaikkea, eli juoksukilpailu,
jäljestämistehtävä ja tottelevaisuusosuus.
Oli ihana nähdä spanielin iloa ja intoa juosta omistajan luo,
niin kovaa kuin pääsi. Onneksi oli hiekkakenttä ja aidattu alue,
koska en tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisi ollut maastossa.
Sen verran tiedämme kaikki, että hajut vie välillä meidän spanielien kuulon.
Jäljestämistehtävä suoritettiin kauniissa omenapuu-puutarhassa.
Tämä tehtävä on myös spanieleille mieluinen ja tuo ne vaistojensa äärelle.
Tottelevaisuusosuus oli kaikista vaikein, mitä koirakkoja seurasin.
Spanieli on spanieli. Kiinnostavia tuoksuja löytyi hallin matosta ja
spanielit eivät oikein tienneet onko tehtävänä haistella tai muuta.
Kaikki koirat istuivat mielellään lähellä omistajaa ja
seurasivat innokkaasti. Joskus niin innokkaasti että
hyppivät ilosta. Seuraamisen lisäksi kokeiltiin estehyppelyä.
Tässä tuli spanielin oma pää ilmi. Miksi hypätä, kun voi juosta vikkelästi
ympäri. Nostan kyllä hattua tottelevaisuusharrastelijoille.
Spanielin vikkelää meininkiä ei helposti valjasteta tottelevaisuustehtävien hidastempoisuuteen.
Kaiken kaikkiaan mukava ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti