Amerikancockerspanieli

Amerikancockerspanieli, jota myös jenkiksi kutsutaan, kuuluu nuorimpiin rotuihimme. Se sai alkunsa maailmansotien välisenä aikana, jolloin amerikkalaisten spanielikasvattajien keskuudessa tapahtui jakaantuminen traditionaalisen cockerspanielin ja runsasturkkisemman cockerspanielin (”woolly cocker”) harrastajiin. Vuonna 1936 muodostettiin omat näyttelyluokat näille kahdelle eri tyypille: pienemmät (9-12 kg) olivat amerikancockerspanieleita ja suuremmat (12–14 kg) Englannin cockerspanieleita.

Omaksi rodukseen amerikancockerspanieli tunnustettiin Kanadassa 1940 ja Amerikassa 1946.  Toisen maailmasodan jälkeen tulivat ensimmäiset amerikancockerspanielit Eurooppaan diplomaattien ja amerikkalaisten upseereiden mukana. Rodun kasvatus vanhalla mantereella alkoi ensimmäiseksi Hollannissa, missä Nell Koning-Goudappel aloitti uraauurtavan kasvatustyönsä 1950-luvun alussa. Hänen kasvattamansa van der Cockerbox amerikancockerspanielit vaikuttivat paitsi Hollannin myös Englannin ja Pohjoismaiden amerikancockerspanielikannan muodostumiseen.

                                        

Suomessa merkittiin rotukirjaan 1950-luvun vaihteessa kolme amerikancockerspanielia. Ensimmäiset pentueet rekisteröitiin 1969 ja kasvatustyö vilkastui 1970-luvulla, jolloin kasvattajia oli jo 10 ja rotuun saatiin kansainvälisiä muotovalioitakin. 1970–80-luvuilla suuri osa tuonneista tuli Iso-Britanniasta ja Ruotsista, koska näistä maista tuonti oli karanteenivapaata. Tuonnit rodun kotimaasta, karanteenirajan takaa, olivat kalliita ja hankalia. Vuotta 1988 voidaan pitää jonkinlaisena käännekohtana rodun kannalta Suomessa. Silloin rajat aukenivat rabiestapausten vuoksi ja karanteenimääräykset poistuivat. Koirien tuonti ulkomailta helpottui huomattavasti. Saimme runsaasti uutta jalostusmateriaalia useiden vuosien aikana pääasiassa USA:sta. Häntien typistyskielto astui voimaan 1.7.1996 ja 1.1.2001 jälkeen syntyneet typistettyhäntäiset koirat eivät enää saaneet osallistua näyttelyihin. Tämä näkyikin jälleen tuontien selvänä vähenemisenä aluksi, mutta 2000-luvun loppupuolella ja 2010-luvun alussa tuontimäärät ovat lähteneet jälleen nousuun, kun moni muukin maa on lopettanut häntien typistämisen. Viime vuosina amerikancockerspanielien rekisteröintimäärät ovat olleet 60-100kpl vuodessa, tuonteja on ollut 10-25kpl vuodessa.

Amerikancockerspanieli on pienin ja runsasturkkisin lintukoiramme. Sen ulkomuodon keskeisimmät kohdat ovat vankka, tiivis runko ja kaunispiirteinen pää. Amerikancockerspanielin tulee olla kauttaaltaan tasapainoinen ja kohtuullisesti kulmautunut. Sen on kyettävä liikkumaan sulavasti ja vaivattomasti maatavoittavalla askeleella.

Parhaiten amerikancockerspanieli tunnetaan kauniista, silkkisen sileästä karvapeitteestä. Karvapeite on raajoissa ja kyljissä runsasta, mutta ei kuitenkaan liioiteltua, jotta se ei peittäisi koiran rodunomaisia ääriviivoja tai liikkeitä. Se ei myöskään saa estää koiran käyttöä lintukoirana. Karvapeitteen laatu on erittäin tärkeä ominaisuus. Se tulee olla aina silkkistä, sileää tai hieman laineikasta ja helppohoitoista. Amerikancockerspanielin turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta, näyttävää näyttelyturkkia ei luoda hetkessä. Monesti jenkkiä pidetäänkin lyhyemmässä turkissa näyttelyiden ollessa tauolla.

Väritykseltään amerikancockerspanielit jaetaan kolmeen ryhmään. Mustaan väriryhmään kuuluvat yksivärinen musta ja musta punaruskein merkein (black & tan). Kaikki muut yksiväriset muodostavat seuraavan ryhmän. Värit voivat vaihdella vaaleimmasta kermanväristä tummanpunaiseen. Myös maksanväriset ja maksanväriset punaruskein merkein ovat mahdollisia. Kolmannen väriryhmän muodostavat kirjavat. Kirjavissa on aina kahta tai kolmea väriä. Värijakauma tulee olla aina sellainen, että vaikutelma on selvästi kirjava. Yhden väreistä tulee olla aina valkoinen. Muut värit voivat vaihdella mustasta, ruskeaan ja eri punaisen sävyihin. Kolmiväriset muodostuvat aina kahdesta selkeästä pääväristä punaruskein merkein. 

Rotumääritelmä kuvaa amerikancockerspanielia tiivistetysti: Above all he must be merry. Eli kuten suomennoksessa sanotaan: ”Ennen kaikkea sen tulee olla vapautunut ja iloinen, kauttaaltaan tasapainoinen ja toiminnassaan innokasta työhalua osoittava.” Lisäksi mainitaan luonteesta: ”Tasapainoinen, ei milloinkaan arka”.

Rotumääritelmä mainitsee rodun käyttötarkoitukseksi ylösajavan lintukoiran ja seurakoiran, joista jälkimmäisen merkitys on korostunut rodussa jo pitkään. Vaikka alkuperäisen käyttöominaisuuden mukaisesti metsästykseen käytetään tänä päivänä ani harvoja amerikancockerspanieleita, ovat rodun taipumukset ja into selvästi vielä tallella, mikäli niille annetaan mahdollisuus. Spanielien taipumuskokeen on viimeisen viiden vuoden aikana suorittanut hyväksytysti 6 koiraa ja metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin osallistuu vuosittain noin 5-10 koiraa. Ei siis pidä erehtyä luulemaan, että amerikancockerspanieli olisi vain hienostunut, kuralätäköt kaukaa kiertävä hienohelma. Näyttävän turkin alla on toimintaa janoava, energinen ja aktiivinen koira, joka nauttii lähes kaikesta puuhastelusta isäntäväkensä kanssa. Jenkki on aina valmis toimintaan häntä heiluen ja pilke silmäkulmassa. Niiden mottona tuntuukin olevan: “on hauskaa, että on mukavaa!”.

Amerikancockerspanielin kanssa voi siis harrastaa melkeinpä mitä vain, joskin pieni koko saattaa haitata joitain lajeja. Esiintymisestä nauttiva, huomion keskipisteenä viihtyvä ja upeaturkkinen jenkki on loistava näyttelykoira, viihtyy sohvalla saippuaoopperaa seuraamassa, lähtee mielellään metsään jäljestämään, on nopeaoppinen tottelevaisuuskoulutuksessa ja ketterä agilitykoira.

'

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös amerikancockerspanieleilla esiintyy periytyviä vikoja ja sairauksia. Yleiseltä terveydentilaltaan amerikancockerspanieli on rotujen keskivertoa. Amerikancockerspanieli kuuluu PEVISA-ohjelmaan: Pentujen vanhemmista tulee olla astutushetkellä lonkkakuvauslausunto ja polvitutkimuslausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätutkimuslausunto ei saa olla 12 kk vanhempi. Perinnöllistä kataraktaa tai PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Amerikancockerspanielien rotujärjestönä toimii Amerikancockerspanielit ry. Se perustettiin 1980 ja toimi vuodesta 1988 alkaen rotua harrastavana yhdistyksenä. Virallinen rotujärjestö yhdistyksestä tuli vuodesta 1996. Yhdistyksen tärkeimpänä tehtävänä on amerikancockerspanielien jalostuksen ohjaus. Tarkoituksena on jakaa tietoa amerikancockerspanieleista sekä auttaa jäseniä ja kasvattajia. Yhdistys on valtakunnallinen ja sen toiminta kattaa koko Suomen. Lisää tietoa valloittavasta amerikancockerspanielista eli jenkistä löydät yhdistyksen kotisivuilta. 

Lähteenä: rodun JTO ja rotumääritelmä

Teksti: Amerikancockerspanielit ry/ 

Kuvat: Sanni Ala-Uotila