Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys ja hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys ja hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Syksy tulee. Työt ja koulut alkavat. Onko Lurppa valmis?



Oletko harjoitellut Lurpan kanssa yksinoloa? 

Olisi hyvä harjoitella yksinoloa koko loman ajan, jotta yksinolo ei tule yllättäen kun syksyllä ohjelma muuttuu. Vaikka yksinolo onnistuikin hyvin ennen lomaa, niin nuori koira on voinut unohtaa rutiinin. 


Ymmärtäähän sen, että jos omistaja yllättäen katoaa koko työpäivän ajaksi, että koira voi hermostua. Tutkimusten mukaan koira ymmärtää ajankulun esimerkiksi siitä miten omistajan haju laantuu tämän lähdettyä. Jos olet hankkinut pennun kesälomallasi, niin toivottavasti olet malttanut harjoitella yksinoloa. Helposti haluaa pitää pientä pentua kainalossa, eikä yksinolo harjoittelu oikein innosta itseäänkään. Tällöin täytyy ajatella pennun parasta ja tehdä harjoittelu mieluisaksi. Pentua on siis hyvä opettaa jo aikaisessa vaiheessa, jotta pystyy suunnittelemaan koulutuksen harkiten ja pienin askelin. 


Seuraava juttu pohjautuu Karpelan luentoon toimintapäivänämme 2019. Ensimmäinen osa käsitteli yleisiä koulutusperiaatteita.

Häiriökäytös 

Eroahdistus, hihnassa vetäminen ja remmissä rähjääminen ovat yleisiä koirien käytösongelmia Karpelan mukaan. Kaikissa käytösongelmissa kannattaa lähtökohtaisesti tarkistaa koiran terveys, etenkin jos käytös on muuttunut aiemmasta erilaiseksi. Kivun, vamman tai sairauden mahdollisuus on siis aina tärkeä sulkea pois häiriökäytöksen taustalta. 

Tärkeää on aina muistaa selvittää häiriökäytöksen syy ja hoitaa ongelman syytä eikä pelkästään ongelman oireita. Hyvä peruskoulutus on koiralle hyväksi. Se helpottaa koiraa ymmärtämään miten sen toivotaan käyttäytyvän, sillä koiralta ei voi vaatia jotakin käytöstä itsestäänselvyytenä, jos sitä ei ole opetettukaan. Koiran peruskoulutus on paitsi hyödyllistä, se on myös mukavaa ja palkitsevaa yhteistä aikaa koiran kanssa. Jos koiralla on häiriökäytöstä saatetaan tarvita peruskoulutuksen lisäksi käytösterapiaa, jossa pureudutaan häiriökäytöksen syyhyn. Esimerkiksi jos koira pelkää yksinoloa, ei pelkällä peruskoulutuksella yleensä päästä itse ongelmaa hoitamaan, vaan tarvitaan lisäksi tarkasti suunniteltua ja ongelman syyhyn pureutuvaa koulutusta. 

Kouluttaminen 

Koiraa kouluttaessa on hyvä muistaa että, koulutushetkien ei tarvitse olla pitkiä eivätkä pitkät koulutushetket edes ole kovin tehokkaita. Parempi vaihtoehto on pitää useita lyhyitä koulutushetkiä päivässä, esimerkiksi muutama minuutti kerrallaan. Lisäksi on aina mietittävä tarkasti koulutusympäristö. Harjoittelu on siis aluksi tärkeää aloittaa rauhallisessa ja häiriöttömässä ympäristössä. Häiriöitä lisätään vasta kun koiran osaamistaso sen sallii. Koulutus on hyvä aina suunnitella etukäteen eli miettiä tarkasti mitä haluaa koiralleen kouluttaa ja miten koulutuksen toteuttaa. Myös koulutuksen jälkeen on aina hyvä miettiä miten kaikki meni ja oliko jotakin, joka kannattaisi tehdä hieman toisella tavalla seuraavalla harjoituskerralla. Selkeä ja johdonmukainen koulutus jossa harjoitteet on pilkottu riittävän pieniin osiin, ja jossa kriteerin asettaminen sekä ajoitus ja vahvistetiheys ovat kohdallaan, ja jossa koulutus tapahtuu positiivista vahvistetta käyttämällä, tuottaa parhaimman tuloksen. 

Perustaidot 

Karpelan mukaan koiran neljä tärkeintä taitoa ovat: 1) Lähellä omistajaa pysyminen, johon kuuluu esim. luoksetulo, 2) luopuminen, johon kuuluu esim. irrottaminen ja ”ei” käskyn ymmärtäminen, 3) rauhoittumisen taito 4) kohteiden käyttö, johon kuuluu esim. siedättäminen. 

Edellä mainittujen taitojen avulla voidaan siis opettaa mm. esimerkeissä mainittuja arjessa tarvittavia hyödyllisiä taitoja. Nämä perustaidot voivat tuoda tukea myös häiriökäytöksen hoitoon, mutta häiriökäytöksen hoidossa on kuitenkin aina myös mietittävä ongelman syy ja pureuduttava siihen. Esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa on ymmärrettävä että kyseessä on pelko, yksinolon pelko. Tarvitaan siis siedätystä, joka tulee toteuttaa suunnitellusti ja kärsivällisesti. Jos koulutus keskittyy ainoastaan ongelman oireisiin, koulutus ei useinkaan tuota pysyvää tulosta. Jos esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa keskitytään vain haukkumisen tai tavaroiden tuhoamisen estämiseen, ei itse ongelma eli yksin olon pelko tule hoidetuksi. Lisäksi on muistettava että taitojen ylläpitäminen vaatii usein myös työtä. Esimerkiksi vetämättä hihnassa taidon opettelu vaatii ylläpitoa ja johdonmukaisuutta siten, että koiralta ei voi välillä vaatia että se ei vedä, ja välillä taas sallia vetämistä kulkemalla koiran perässä tiukan hihnan jatkona. 

Eroahdistus 

Eroahdistusta ei Karpelan mukaan pidä sekoittaa koiran turhautumiseen. Turhautunut koira saattaa myös tuhota tavaroita kotona tai laittaa kodin sisustuksen uusiksi. Jos koira ei saa tyydyttää lajilleen ominaisia tarpeitaan tai saa riittävästi aivojumppaa ja liikuntaa, voi koira turhautua ja tehdä tuhoa kotonaan yksin ollessaan. Tällöin lajiominaisten tarpeiden tyydyttäminen ja aktivointi ja riittävän liikunnan tarjoaminen auttavat. Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle ei aktivoinnin, liikunnan ja virikkeiden tarjoaminen pelkästään riitä, sillä ongelman syynä ei ole turhautuminen vaan pelko ja ahdistus, kuten yllä olevassa esimerkkikoiran tilanteessa ilmenee. Virikkeistä huolimatta koira esimerkiksi ulisee, vinkuu, haukkuu, ravaa ympäriinsä, tuhoaa tavaroita, tärisee, läähättää jne. kaikki pelon/ ahdistuneisuuden eri oireita. 

Pelokkuus voi olla peritty ominaisuus tai kokemusperäistä pelkoa. Eroahdistus saattaa esimerkiksi syntyä kokemuksesta, jos pennun ensimmäiset yksinolon hetket ovat pelottavia. Kun pentu siis saapuu uuteen kotiinsa, on muistettava että se on ensimmäistä kertaa erossa emostaan ja sisaruksistaan. Yksinolon harjoitukset on siis aloitettava pienin erin ja vähän kerrallaan. Pentua ei tule jättää pitkiksi ajoiksi yksin esimerkiksi öisin tai ulos, jolloin se saattaa mieltää yksinolon pelottavaksi asiaksi. Nukkumista on hyvä harjoitella esimerkiksi siten, että pennulla on oma peti lähelläsi ja sillä tulisi olla näköyhteys sinuun, ja sen tulisi tuntea läheisyytesi ja turvasi ensimmäisinä aikoina uudessa kodissa. 

Eroahdistusta hoidettaessa tulee miettiä mikä tai mitkä ovat asioita, jotka laukaisevat pelon. Näitä laukaisevia asioita kutsutaan usein triggereiksi. Triggereitä voivat olla esimerkiksi tietyt asiat joita omistaja tekee tietyssä järjestyksessä niin aamuina jolloin hän menee töihin. Tällöin koira tietää omistajan olevan lähdössä jo paljon ennen kuin omistaja on astellut ulko-oven suuntaankaan tai laittanut päällysvaatteitaan päälle. Koira muuttuu levottomaksi ja alkaa seurata omistajaansa ahdistuneena. Nämä triggerit on siis hyvä tunnistaa ja poistaa. 

Varsinainen yksinolon harjoittelu toteutetaan pienin erin aloittaen tilassa/huoneessa joka ei ole ulko-oven lähellä. Koiralle on aluksi kätevää myös ehdollistaa jokin sana (voi olla myös vaikka käsimerkki), jolla aina kerrotaan koiralle että kaikki on hyvin vaikka omistaja siirtyykin koirasta kauemmaksi ja harjoitusten edettyä pois näkyvistä. Ehdollistamisessa on aina tärkeää, että sanaan liitetään koiran mielestä jotakin erittäin miellyttävää. Tämän jälkeen yksinoloon siedättäminen aloitetaan lisäämällä etäisyyttä koiraan vähitellen ja lisäämällä kestoa eli aikaa jona omistaja on loitompana koirasta vähitellen. Sekä etäisyys ja kesto on asetettava oikealle tasolle koiran osaamistasoon nähden. Harjoitusten aikana koiralle tarjotaan aina pitkäkestoista rauhallista virikettä, jotta koira mieltää olonsa turvalliseksi ja palkitsevaksi. Tavoitteena on, että ensin koira oppii kestämään sen, että omistaja liikkuu samassa huoneessa, jossa koira on siten, että koira ei ahdistu/hätäänny kun omistaja siirtyy kauemmaksi koirasta. Tämän jälkeen tavoitteeksi voidaan ottaa, että omistaja kykenee liikkumaan huoneesta toiseen huoneeseen ilman että koira ahdistuu/hätääntyy. Edistymisen myötä tavoite voi olla, että omistaja kykenee jo liikkumaan alakerrasta yläkertaan jne ilman että koira hätääntyy jne. Kun koira ei hätäänny omistajan liikkeistä asunnossaan, voidaan tavoitteeksi asettaa se, että omistaja siirtyy vähitellen kohti ulko-ovea siten, että koira ei ahdistu vaan jatkaa virikkeittensä parissa puuhastelua. Lopuksi tavoite on, että omistaja voi poistua ulko-ovesta ulos ilman että koira ahdistuu. On tärkeää, että omistajan poissaoloaika asunnosta on aluksi erittäin lyhyt. Ajan kestoa pidennetään vähitellen pienin erin koiran edistymisen myötä. Tässä vaiheessa on myös huomioitava triggerit, eli kun omistaja poistuu asunnosta, on pelon laukaisevat tekijät muistettava poistaa. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kengät ja takki on hyvä laittaa päälle kylpyhuoneessa eikä eteisessä, jossa ne normaalisti puetaan. 

Eroahdistusta hoidettaessa on edettävä aina koiran ehdoilla. Hätiköinti ja kiirehtiminen harjoittelussa saattavat jopa laukaista pelkomuistijäljen uudelleen, joka hidastaa siedätyksen edistystä. Pelkoa ja ahdistusta hoidettaessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa erityisesti jos pelkotilat ovat pahoja. Eläinlääkärin kanssa voi keskustella esimerkiksi pelko- ja ahdistustiloja liennyttävästä lääkityksestä koulutuksen tueksi.





Teksti: Annika Kontturi-Salmi 

maanantai 10. heinäkuuta 2023

POLTTAA KESÄKATU KUUMA

Oletko kävellyt paljain jaloin kesähelteellä asfaltilla?


Kyllä, olen kokeillut ja voi pahus miten se polttaa jalan pohjia, samoin kun kuuma ranta hiekkakin.


Mutta oletko tullut ajatelleeksi koiran tassuja? Nekin tuntevat kuumuutta ja pahimmassa tapauksessa voi tassuihin tulla ihan palovammoja tai rakkuloita.


Kun asteet nousevat lämpömittarissa asfaltti samoin hiekka muuttuu polttavan kuumaksi. Lenkit kannattaa helteellä ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Päiväpissatukset kannattaa suorittaa nurmella tai varjoisilla paikoilla.


Tarkkaile koirasi tassuja kesälläkin, mikäli huomaat palovamman anturoissa se kannattaa aina käydä näyttämässä eläinlääkärille.


Hoidontarve on tapauskohtainen. Yleensä tarvitaan paikallishoitoa ja tulehduskipulääkettä.

Kotona ensiapuna voi tassua huuhdella viileällä vedellä (ei kylmällä, tai voi tulla paleltumis vamma) ja laittaa tossut tai pienet sukat tassuihin.


Jos antura vuotaa verta tee siihen tassuside ennen eläinlääkäriin menoa!



Mittaa asfaltin tai hiekan kuumuus nopeasti:


Aseta kämmenselkäsi asfaltille tai hiekalle.

Jollet pysty kuumuuden vuoksi pitämään kättäsi viittä sekuntia kauemmin paikoillaan , asfaltti/hiekka on liian kuuma koiran tassuille.


Lenkit kannattaa helteellä ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan.

Päiväpissatukset nurmella tai varjoisilla paikoilla.


25 asteen helteessä voi asfaltin lämpö nousta jopa 50 asteeseen.



LÄMPÖTILA                         ASFALTTI

+25                                          N.+52

+30                                          N+57

+30,5                                       N +62


-Yli 50 c asteen asfaltti voi vahingoittaa koiraa 

jo alle minuutissa!


-Kananmuna kypsyy jo 55 asteen lämmössä, viidessä minuutissa!






torstai 15. kesäkuuta 2023

Sinilevä, se kesän riesa.

 




Melkein joka kesä ja melkein joka paikassa  esiintyy sinilevää. Tämä ikävä riesa on tullut näköjään pysyväksi riesaksi meille.

Tuon vihreän lautan saapuminen rannoillemme tyrmää kesän ihanat uintiretket siihen paikkaan.

Oletko ajatellut miten vaarallista tuo sinilevä voikaan olla?

Varsinkin meidän lemmikeillemme, jotka rakastavat vedessä olemista, se voi olla tappava.

Vaikka spanielimme eivät joisi sitä , sinilevää jää niiden turkkiin josta sitä tulee helposti nuoltua.

Itse olen kyllä ollut tietoinen,  että kun tulee ilmi sinilevästä siihen ei kannata mennä uimaan, eikä päästää koiraakaan sinne.

Mutta mitä tuo sinilevä kätkeekään itseensä ja mitä se voikaan aiheuttaa.

Tässäpä pientä pohdittavaa.


SINILEVÄ :

Sinibakteerit eli syanobakteerit ovat yhteyttäviä esitumallisia soluja. Niitä kutsutaan myös sinileviksi, vaikka ne eivät ole leviä, vaan bakteereja. Sinibakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään, n s sinileväkukinnoista, lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Syanobakteerit voivat elää yksittäisinä bakteereina tai muodostaa jonomaisia ketjuja. 


Sinileväkukinnoista yli puolet ovat myrkyllisiä. Sinibakteereissa on kahdenlaista myrkkyä. Maksamyrkkyä ja hermomyrkkyä. Maksamyrkylliset sinilevät ovat yleisempiä. Ne aiheuttavat eläimelle maksan turpoamisen ja shokin. Hermostoon vaikuttavat toksiinit aiheuttavat lihasten halvaantumista.


Oireet 


Oireet näkyvät koiralla nopeasti, jo puolen tunnin kuluttua myrkytyksestä. Oireet ovat oksentelu, tärinä ja vapina, sekä horjuminen. (Varo sekoittamasta oireita lämpöhalvaukseen). Tämän jälkeen voi tulla kramppeja ja vaikeuksia pysyä pystyssä tai nousta ylös. Oireiden tultua koira on välittömästi vietävä eläinlääkärin hoitoon. Soita ja kerro sinilevämyrkytyksestä jo matkalla, pelastuminen voi olla hetkistä kiinni. 





Hoito


Jos koira on uinut vedessä jossa on sinilevää, muttei juonut sitä. Huolellinen pesu voi riittää


Jos eläin on juonut sitä. Ota yhteyttä välittömästi eläinlääkäriin.


Hoidosta huolimatta ennustetta ei voi antaa. Vastalääkettä ei ole sinilevään.

Hoitoa kutsutaan tukihoidoksi oireiden mukaisesti.


Olkaamme siis entistä varovaisempia tuon sinilevän kanssa.







Julkaistu Lurpassa nro
Teksti: Mari Salminen

perjantai 28. huhtikuuta 2023

Miksi häntä ei heilu? Voisiko olla vesihäntä?

 

 


Vesihäntä, häntähermon tulehdus, tuo viheliäinen vaiva joka voi yllättää. Yleisemmin vesihäntä mielletään spanieli roduille, tunnetummin se voi kuitenkin tulla kaikille koirille. 


Meillä koettiin vesihäntä viime vuoden lopputalvesta. Ei, ei oltu uimassa, vaan koira makoili mielellään ulkooven edessä, jonka alta tuli vetoa. Häntä roikkui kuin lehmällä, se ei heilunut, eikä noussut selän tasolle ylös. Koira oli erittäin kivulias ja alakuloinen. Eläinlääkärissä tutkimuksissa koira rauhoitettiin sen kivun vuoksi ja hännän alueelta otettiin röntgenkuvat. Näin suljettiin mahdollinen murtuma pois. Diagnoosina oli vesihäntä, johon annettiin kipulääkettä, koira pidettiin lämpimänä takapäästä, sekä levossa.


Tuo vesihäntä oli tavallista ärhäkämpi. Koira ulisi ulostaessaan, johon annettiin parafiiniöljyä, sekä Levolackia ulosteen pehmentämiseen. Vasta noin kolmen viikon kuluttua, koira oli normaali oma itsensä.




MISTÄ VESIHÄNTÄ TULEE?



  • Kuten nimi viittaa, vesihäntä tulee useimmin uinnin jälkeen, kun koira on märkä ja häntähermo saa kylmää. Myöskin kesähelteillä. 


  • Se voi tulla myös kovasta rasituksesta. 


  • Hännän innokkaasta heiluttamisesta.


  • Vedosta esimerkiksi ovensuussa, kuten mainittiin, mutta myös ilmastointi autossa tai linja-autossa voi aiheuttaa sen. Meillä kävi niin että koira halusi vilvoitella tallissa, mutta saikin vesihännän lattialla maatessaan.


  • Pienessä tilassa olemassa esim. automatkat.



Oireet ovat; häntä roikkuu suoraan alas ja se ei heilu. Joskus hännän juuren karva nousee pystyyn. Koira on kivulias ja alakuloinen. 


Hoito; yleensä tuo vaiva menee ohi muutamassa päivässä kipulääkkeellä, levolla ja lämmössä. Jos vaiva pitkittyy tai on erityisen kivulias käy eläinlääkärisi luona näyttämässä koiraasi jossa suljetaan mahdollinen murtuma pois.



Lähteet:


Omakohtaiset kokemukset


Kivutonkoira .fi



“Koiran verestä löytyy paljon kreatiinikinaasia, entsyymiä, joka kielii lihaskadosta. Lämpökameralla nähdään, että hännän juuri on epänormaalin kylmä. Se viittaa siihen, että alueen verenkierto on estynyt. Vahvahäntäisen eläimen häntälihakset ovat ahtaassa tilassa, jonka vuoksi turvotus johtaa paikalliseen hapenpuutteeseen. Tämä aiheuttaa lihassolujen rappiota ja kovaa kipua.” (www.Kivuton koira.fi).




“Vesihännän voi välttyä pitämällä huolen siitä, että koira on hyvässä kunnossa ennen rasittavaa liikuntaa. Äärimmäistä rasitusta tulee välttää. Märkä koira kuivataan ja annetaan sille vedoton lepopaikka. Lemmikkiä ei saa sulkea ahtaaseen tilaan. Pitkillä matkoilla lepo- ja venyttelytauot ovat tarpeen. Koiran häntää tulee tarkkailla ja toimia heti, jos vesihännän oireita ilmaantuu” (www.Kivuton koira.fi)



Teksti: Mari Salminen
Piirros: Annika Kontturi-Salmi

perjantai 7. huhtikuuta 2023

Pelkäätkö käärmeitä?


 

Pelkäätkö käärmeitä? Aika moni meistä, jos ei nyt ihan pelkää, niin ainakin kunnioittaa tai jopa inhoaa. Käärmeet herättävät usein vahvoja tunteita, vaikka meillä Suomessa on ainoastaan yksi myrkyllinen käärmelaji, kyy. 

 

Koirakoulu Vainuvoima järjesti vuosi sitten luennon kyyn ja koiran kohtaamisesta. Luento oli seikkaperäinen ja moni meistä kuuntelijoista sai uutta tietoa kyistä ja niiden elinolosuhteista, mikä hälvensi ainakin minun ennakkoluuloja. Aika vähän kuitenkaan muistin kyystä mitään faktoja, suurin osa tiedoistani perustui kertomuksiin ja pelottaviin kokemuksiin. Kyyluennon piti tutkija Toni Beckman ja ensihoito osion eläinhoitaja Meri Hallikainen.

 

 

Esiintyvyys

 

Täällä Länsi Suomessa esiintyy paljon kyitä, jopa neljäsosa kaikista puremista tapahtuu täällä. Länsi-Suomi on myös Ruotsista ja Venäjältä tulleiden kyiden tapaamispaikka. Täällä ilmasto on suotuisa ja kyyt ovat aktiivisia yleensä jo helmikuusta joulukuuhun. Kun talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia kyitä ei niin juuri näe. Ei myöskään jos kevät on vaihteleva, kyyt odottavat kevään tasaisen lämpimiä päiviä ennen kuin aktivoituvat.

 

 

Talvehtiminen ja asuinpaikat

 

Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, kivikoissa tai risukasoissa. Kyyt hakeutuvat melkein aina samoihin talvehtimis paikoille vuosi vuoden jälkeen. Kyy on reviiriuskollinen, joten kyiden asuinpaikkoja uhkaa tiiviisti rakennetut asuinalueet ja ostoskeskukset. Kyy yrittää tällöin selvitä esimerkiksi roskisten alla, varastoissa ja puistoissa. Tämä johtaa lisääntyneisiin puremismääriin kun ihmiset ja eläimet liikkuvat kyiden alueilla. Käärmeillä on kuitenkin paikkansa ja tehtävänsä myös kaupungeissa. Jos käärmeet eivät vähentäisi hiirikantaa, ne hiiriongelma olisi vielä suurempi kuin se tänään on. 

 

Kyitä esiintyy siis myös puistoissa, mikä voi tuottaa koirille ja niiden omistajille ongelmia. Ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä sadat koirat ja kissat saavat pureman kun omistajat päästävät ne irti, ottavat aurinkoa ja rentoutuvat. Koirat ja kissat yleensä kiinnostuvat niistä, menevät lähelle haistelemaan ja kyy kokee itsensä uhatuksi ja puree. 

 

Aina välillä nousee keskustelu siitä että oppiiko koiraa varomaan kyytä pureman jälkeen. Sanotaan että koira ei yhdistä kipua käärmeeseen, mutta toki jotkut koirat reagoivat vahvasti paikkaan missä kyy puri.

 

 

Keväällä

 

Maalis-huhtikuun vaihteessa kyy yleensä herää horroksestaan, riippuen kevään tulosta. Tällöin kyitä voi nähdä aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla kuten kivikkoiset etelärinteet tai peltojen ja metsien pientareilla.

 

 

Kyyn elämänkaari

 

Kyy voi elää noin kymmenen vuotiaaksi. Kyyn kantoaika kestää pari kuukautta ja kun se munii täysin valmiita kyitä luikertelee pehmeistä munista. Kyyllä, kuten muillakin äideillä on raskaampi liikkua kun on kýmmenen munaa kohdussa, joten kyyn muniminen puussa on aika mahdotonta. 

 

Kyillä on paljon vihamiehiä luonnossa ihmisen ja liikenteen lisäksi. Niillä on jo syntyessään myrkkyhampaat, poikaset talvehtivat emon läheisyydessä. Ne voivat tehdä pieniä retkiä mutta palaavat emonsa luokse. Kyyn arvellaan elävän noin 15-vuotiaaksi, mutta vanhimmat yksilöt voivat olla jopa kymmenen vuotta vanhempia..

 

 

Miten kyy kokee maailman?

 

Kyy kokee maailman kolmiulotteisesti. Sen näkö on huono ja se huomaa liikkeen parhaiten. On hyvä muistaa että kyy kokee maailman maanpinnalta. Jos se pelästyy se pyrkii aina ensin pakoon ja tämän jälkeen se yrittää piiloutua. Jos piiloutuminen ei onnistu, se yrittää purra ja ilman myrkkyä ja jos ei sekään auta niin seuraava vaihtoehto on purra myrkyn kera. Joskus kyy voi ärsyyntyneenä purra myrkkypureman ensi yrittämällä. Yleensä kyy kuitenkin pyrkii säästämään myrkkynsä saaliiseensa, eli ruuan hankintaan, koska myrkyn muodostaminen kestää monta päivää. Kyy syö ensisijaisesti jyrsijöitä ja hiiriä. Se haistaa saaliinsa kielellään, puree itsensä kiinni ja sen jälkeen ruiskuttaa lamaannuttavan myrkkynsä siihen. 

 

 

Kyy ja ihminen

 

Kyyn, ihmisiin kohdistuneista puremista, noin kolmasosassa ovat sisältäneet myrkkyä. Kyyn hampaat ovat itsessään aika vaatimattomat kertoo Toni Beckman. Nuorempien hampaat ovat noin 3 mm ja aikuisten 5 mm pitkät. Hampaiden väli on noin 15 cm kyyllä 2-3 mm, kun taas aikuisella noin 80cm kyyllä se on 1 cm, mikä on hyvä tietää kun miettii jotain puremakohtaa, että mistä voisi olla kyse. Useinhan tilanne tulee hyvin nopeasti ja on myös muitakin vaihtoehtoja kuten maa-ampiaiset.Aikuiselle, terveelle ihmiselle kyynpurema ei ole vaarallinen, mutta silti kannattaa aina ottaa yhteyttä lääkäriin. 

 

 

Usein suositellaan että kannattaa tömistellä hiukan enemmän kun liikkuu metsässä tai yleensä luonnossa missä on kyitä. Tämä on ihan totta, kyy tuntee maan värähtelyt ja pakenee. Täytyy kuitenkin muistaa että tämä ei päde kallioilla tai muissa paikoissa missä maan värähtely on vaikeampaa aikaansaada. 

 

 

Kyy tai rantakäärme?

 

Kyy on helppo tunnistaa, sen nahka on ruskea, harmaa tai melkein musta ja sen selkää pitkin kulkee siksak kuvio. Tummemmissa kyissä sick-sack kuvio voi olla hankalammin havaittavissa, mutta kyyn erottaa siitä että että sillä ei koskaan ole keltaisia tai vaaleita korvaläiskiä, jotka usein, mutta ei aina ovat näkyvissä rantakäärmeillä. Jos  laji epäilyttää niin voi tarkastella päätä ja silmiä (jos pokka kestää). Kyyn pää on leveä ja suora. Silmien katse pistävä mikä johtuu mustiaisesta joka on pitkä ja kapea, ja jota kiertää punaruskea reuna. Verrattuna rantakäärmeeseen niin kyyn häntä on aika paksu ja tylppä. Kyy on Suomessa useimmiten 50-60 cm pitkä, ennätys taitaa olla 94cm. Kyy liikkuu useimmiten maalla, mutta pystyy myös menemään puuhun. Kyy on myös hyvä uimari.

 

 

Kun koira kohtaa kyyn

  1. Kun jokin pääsee yllättämään koiran puremalla, kannattaa ensin varmistaa että oliko se kyy. Koiraa voi myös pistää ampiainen, joten tämä on tärkeä tieto eläinlääkärille. Etsi puremakohta ja katso onko siinä kaksi vierekkäistä jälkeä tai vaan yksi. Kyyn purema aiheuttaa usein turvotusta purema-alueella ja koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa oksentaa ja kuolata tai oireilla muuten. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, mikä voi tummalla spanielilla olla vaikea havaita. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä.

  2. Paras hoito on ottaa samantien yhteyttä eläinlääkäriin!

  3. Pidä koira paikallaan, että myrkky ei pääse leviämään kehossa. Voit joutua kantamaan se metsästä autolle. 

  4. Älä anna kyytablettia, muuta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa tai eläinlääkärin kehoituksesta. Kortisoni ja kyyn myrkky ovat munuaismyrkkyä. Kuitenkin jos vaihtoehdot ovat vähissä ja apua ei ole saatavilla niin 1 mg/10kg voi antaa. Siis silloin kun hengenvaara on niin suuri että munuaiset tulee toissijaisena.

  5. Älä missään nimessä anna tulehduskipulääkettä.

 

 

Eläinlääkärissä


Kun tuot koiran eläinlääkäriin, niin koiralla avataan suoniyhteys ja annetaan huumaava tulehduskipulääke ja vatsansuojalääkettä kiireellisesti. Jotta munuaiset ja verenkiertoelimistö eivät vaurioituisi aloitetaan myös suonensisäinen nesteytys. Koska kyyn myrkky voi aiheuttaa koiralle verenpaineen laskua, veren proteiinien, punasolujen ja nesteen tihkumista kudoksiin, mikä tarkoittaa että  verenkiertoelimistö ja hyytymisjärjestelmään ovat kovilla. Tämän takia eläinlääkäri tutkii munuais- ja maksa-arvoja, perusverenkuvaa ja veren hyytymisaikaa. Joillakin klinikoilla on kyyseerumia, jota annetaan hätätapauksissa. Ampullin arvo on noin 350-400€. Koirien kuolleisuus kyynpurematapauksissa on 5%.

 

 

Kotihoito

 

Koira jää useimmiten ensin tiputukseen eläinlääkäriin yli yön. Onnekkaassa satapauksessa koira pääsee pian kotiin kotihoitoon. Kotona seurataan syömistä ja juomista. Koiran tulisi juoda paljon, noin 0,5 dl painokiloa kohden. Koira saa myös kipulääkkeen ja mahdollisesti vatsansuojalääkkeen. Noin 10-14 päivän päästä veriarvot tarkistetaan eläinlääkärillä.

 

 

Joskus voi olla onnekas ja koiraa selviää kyyn puremasta ja palautuu omaksi itsekseen alle viikossa. Riippuu myös paljon siitä mihin paikkaan purema osuu ja kuinka paljon myrkkyä koiraan joutuu. Juuri syönyt kyy on voinut tyhjentää myrkkyvarastonsa, mutta sitä ei voi tietää. Joskus sanotaan että koira muistaa paikan missä kyy puri, mutta en luottaisi siihen että joka koira ymmärtää mitä tapahtui ja rupeaa varomaan käärmeitä. 

 

 

Lähteet:

 

Koira ja kyy kurssi Vainuvoima 19.4.2019.  Kyyasiantuntija Toni Beckman ja

klinikkaeläinhoitaja Meri Hallikainen.

https://www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling/





 

Teksti: Annika Kontturi-Salmi

Kuvat: Christoffer Forssell

torstai 2. maaliskuuta 2023

Sigitas Cizinauskaksen luento epilepsiasta 27.10.2018

Epilepsia ja epilepsiaa muistuttavat häiriöt.
Sigitas Cizinauskas ELL, DECVN

27.10.2018 TURKU


Lounais-Suomen Spanielikerhon ja Turunmaan Kennelyhdistyksen toimintapäivä 27.10.2018


Lounais-Suomen Spanielikerho ja Turunmaan Kennelyhdistys järjestivät yhteisen toimintapäivän jäsenilleen sekä ulkopuolisille. Luennoitsijoina olivat neurologi Sigitas Cizinauskas Eläinsairaala Aistista sekä ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja, koirien koulutusohjaaja, käyttäytymisneuvoja ja ongelmakoirankouluttaja Tanja Karpela KAER Oy:sta. 


Päivän aloitti Cizinauskas, aiheena koirien epilepsia ja epilepsiaa muistuttavat häiriöt. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi paljon tietoa koirien erilaisista kohtauksista. Aina kyse ei ole epilepsiasta, vaikka kohtaus voisi sellaista muistuttaa. 


Tärkeimpänä ohjeena voisi sanoa, että mikäli koiralla on kohtaus, olisi tuo tärkeää saada kuvattua. Kuvamateriaalin avulla eläinlääkärin on paljon helpompi päästä kärryille siitä, minkälaisesta kohtauksesta on kyse. 




Terminologiaa


  • kohtaus on patologinen reaktio aivoista

  • kohtaus ei ole aina kramppausta tai tajuttomuutta vaan mikä vain lyhyt, ohimenevä muutos koiran käytöksessä, vireystilassa, asennossa, motoriikassa jne.

  • mikäli kohtauksen aikana koira pissaa, kakkaa, kuolaa; on mukana autonominen hermosto





Epileptinen kohtaus voi olla paikallinen, mutta se voi laajentua myös yleistyneeksi. 

Paikallisessa kohtauksessa esimerkiksi vain huuli voi nykiä.

Yleistyneessä kohtauksessa kohtaus leviää suoraan molemmille puolille aivoja. 


Tulevaisuudessa on odotettavissa, että useimmilla roduilla löytyy epilepsiaa aiheuttavia geeni mutaatiotioita. Epilepsia usein on useamman geenin tekosia, ei vain yhden geenin takaa tuleva. 



Epilepsia voi olla sekä idiopaattinen että rakenteellinen. Idiopaattinen epilepsia voidaan diagnosoida, kun kaikki muut tutkimukset ovat normaaleja (aivot magneettikuvissa normaalit, verikokeissa ei aineenvaihdunnallista sairautta) ja kaikki hankitut sairaudet on poissuljettu. Idiopaattinen epilepsia on perinnöllinen, aito, geneettinen. 


Rakenteellinen epilepsia on diagnosoitu, kun aivoissa on sairaus, joka aiheuttaa aivojen epänormaalin toiminnan.


Eläimellä voi olla reaktiivinen kohtaus, joka voi johtua esimerkiksi myrkytyksestä, aineenvaihduntasairaudesta (matala verensokeri, maksa- ja munuaissairaudet) tai korkea kuume. Myös esimerkiksi lämpöhalvauksessa koira voi saada reaktiivisen kohtauksen. 


Idiopaattinen epilepsia on monessa tapauksessa perinnöllinen. On rotuja, joissa kyseinen epilepsia on todettu perinnölliseksi. Näitä ovat beagle, mäyräkoira, saksanpaimenkoira, keeshond, belgianpaimenkoira tervueren, berninpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, shetlanninlammaskoira, englanninspringerspanieli, bokseri, vizsla, pitkäkarvainen collie, lagotto romagnolo, suomenpystykorva ja rhodesian koira. 


Lagotoilla on löydetty oma geeni, joka aiheuttaa idiopaattista epilepsiaa. Suomenpystykorvilla tätä ei ole löydetty ja kyseessä on mahdollisesti useamman geenin sairaus. 


Diagnoosi tehdään tutkimuksen kautta ja tautia on mahdollista hoitaa lääkehoidolla. Ennuste on yleensä hyvä. 


Epilepsia on krooninen aivosairaus. Koirilla, joilla on epilepsiaa, on usein enemmän käytöshäiriöitä, kuten hermostuneisuutta, ne ovat kiihtyneempiä eivätkä välttämättä opi niin hyvin. Yleensä koirat tulevat eläinlääkäriin, kun kohtauksia on ollut paljon. Usein myös lääkitys aloitetaan tällöin. Kohtaukset vähenevät, mutta epilepsiassa on myös itsessään rauhallisia kausia, joten on myös mahdollista, että kohtaukset olisivat rauhoittuneet itsestään. 



Epilepsiaa on mahdollista hoitaa seuraavin lääkkein:

  • Phenobarbital tbl

  • Pexion tbl

  • KBr tbl / susp

  • Diazepam tbl / peräruiske




Epilepsian hoito:


Mikä lääkitys aloitetaan?

Riippuu koiran koosta, rodusta, kohtauksien määrästä, epilepsian vakavuudesta jne.

Milloin lääkitys aloitetaan?

Jos kohtauksia on enemmän kuin kaksi tai jos tiheämmin kuin kerran kolmessa kuukaudessa. 

Kuinka pitkä lääkityksen pitää olla?

Jos kohtauksia on jatkuvasti, jatketaan.

Mitä tehdä, jos lääkitys ei toimi?

Mahdollisesti toinen lääkitys. Lisäksi mietitään, onko kyseessä epilepsia.

Milloin toinen lääkitys aloitetaan?

Jos yhdellä lääkellä kohtaukset jatkuu, aloitetaan toinen lääke ja annetaan lääkeyhdistelmä.

Toimivatko uudet ihmisillä tarkoitetut epilepsialääkeet paremmin kuin vanhat?

Ei, yleensä 50/50.

Sivuoireet?

Ovat mahdollisia. Ei ole olemassa epilepsialääkettä, jossa ei olisi sivuoireita. 




Status epilepticus


  • kohtausten klusteri: kaksi tai enemmän kohtauksia vuorokaudessa

  • status epilepticus: mikäli kohtauksen kesto on yli 5 minuuttia

  • status epilepticus ja klusteri potilaalle epilepsia voi olla vaikeasti hoidettavissa

  • kuolleisuus status epilepticus potilaalle on noin 50%

  • tavoitteena on lopettaa kohtaus niin nopeasti kuin mahdollista

    • kotona ei ole paljon tehtävissä, joten vaatii eläinlääkärihoitoa

    • kun eläimen vie hoitoon, on tärkeää viedä sellaiseen paikkaan, jossa on protokolla, miten toimia tilanteessa




Muut hoitokeinot epilepsiassa 


  • vagushermon stimulaatio

  • silmien painaminen

  • homeopatia?

  • akupunktio

  • kirurgia



Epilepsiassa on tärkeää ylläpitää positiivinen ajattelu. Kyseinen sairaus ei ole pahin sairaus. Koira voi elää normaalia elämää sairaudesta huolimatta ja tauti voi mennä parempaan suuntaan. Sivuoireet ovat kuitenkin mahdollisia ja koira on otettava pois jalostuksesta. 




Kohtaus, onko se aina niin helppo?


Sairaus

Kuvaus

Idiopaattinen pään vapina

Levon aikana: doberman, boxer, vinttikoirat jne. 

Yleistynyt vapina

”White shakers”, pikkuaivojen autoimmuuni tulehdus

Pakkoliikkeet

Hassut, epänormaalit, toistuvat liikkeet

Kipu

Kaularanka, vatsaontelo

Tasapainohäiriö

Idiopaattinen tasapainohäiriö

Katapleksia-narkolepsia

Nukahtaminen

Exercise induced collapse

Labradori, muut rodut

Pyörtyminen

Tajuton, rasituksen jälkeen, sydänsairaus

CECS, PD, EF

Epilepsiaa muistuttavat motoriset häiriöt






Terminologiaa


  • Paroksysmaalinen dyskinesia, episodinen liikkumishäiriö

  • Canine epileptoid cramping syndrome; koiran epilepsiaa muistuttava kramppioireyhtymä

  • Spikes disease, Spiken sairaus

  • Ihminen: paroksysmaalinen (kinesigeeninen, nonkinesigeeninen ja rasitus) dyskinesia



CECS:

  • esiintyy nuorilla aikuisilla koirilla

  • rasituksen, jännityksen tai stressin jälkeen tai spontaanisti

  • kesto minuutteja, voi tulla monta kertaa päivässä

  • suoliso-oireet usein puuttuvat, dieetin vaihto usein auttaa

  • suositeltu lääkitys auttaa huonosti




Diagnoosi


- kliininen yleistutkimus (epänormaali)🡺 Symptomaattinen

🡻normaali


- neurologinen tutkimus (epänormaali)🡺 Symptomaattinen


🡻normaali


- verinäytetutkimus (epänormaali)🡺 Symptomaattinen


🡻normaali


- aivoneste, magneetti


🡻normaali


- idiopaattinen



Julkaisuja:


Canine epileptic task force, kansainvälinen, eurooppalainen ja amerikkalainen tutkimus

  • 6 julkaisua / artikkelia

    • genetiikka

    • hoito

    • diagnostisesta kuvantamisesta

    • luokitus, terminologia




Lähde: Sigitas Cizinauskas luento ja luentomateriaali





Tekst: Janina Alankoja